Hankkeen ojavesien ja merialueen vedenlaatuselvitykset valmistuneet

Kustavin Vesilinniemen alueen ojavesien ja merialueen veden-laatuselvitykset vuonna 2017

1 Yleistä

Kustavin Vesilinniemen alueen ojista ja merialueelta otettiin vuonna 2017 vesinäytteitä Vesilin-niemen Vesiensuojeluyhdistys Ry:n toimeksiannosta vedenlaatutiedon hankkimiseksi alueen kuormitus- ja kunnostustarveselvitystä varten. Vesinäytteitä ottivat Valonia, Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy sekä Vesilinniemen Vesiensuojeluyhdistys Ry. Näytteet analysoitiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa. Näytetulokset raportoi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry.

2 Näytteenotto ja analysointi

Kevään ojavesinäytteet otettiin 3.5. Valonian toimesta Pleikilänlahden pohjukkaan laskevasta ojasta (VESILIN3) sekä Paikilinaukkoon laskevasta Antholminojasta (VESILIN4).
Vesilinniemen läheisen merialueen keskikesän näytteet otettiin 12.7. viidestä havaintopisteestä Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n toimesta. Merialueen havaintopisteet olivat seuraavat:
– Kumpelinaukko (VESILIN1)
– Sisempi Pleikilänviikin näytepiste (VESILIN2)
– Kastinaukon näytepiste (VESILIN5)
– Ulompi Pleikilänviikin näytepiste (VESILIN6)
– Topenginlahti (VESILIN7)

Merialueen näytteet otettiin kaikkien havaintopisteiden pintavedestä yhden metrin syvyydestä. Lisäksi näytteet otettiin syvimmän havaintopisteen (Kumpelinaukko / VESILIN1) alusvedestä metri pohjan yläpuolelta eli yhdeksän metrin syvyydestä. Muista merialueen havaintopisteistä ei niiden mataluuden johdosta otettu pohjanläheisen vesikerroksen näytteitä.

Syksyn ojanäytteet otettiin 19.9. ja 26.11. Antholminojan latvaosasta Louknaistenaukon rannan tuntumasta (VESILIN8) sekä Topenginlahteen laskevasta ojasta Sammalperäntien vierestä (VESI-LIN9). Syksyn ojanäytteet otettiin eri paikoista kuin toukokuussa, koska 19.9. Pleikilän-Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry viikin pohjoisosaan laskevassa ojassa ei ollut virtaamaa ja toisaalta Antholminojaan oli noussut merivettä. Näytteet otti 19.9. Valonia ja 26.11. Vesilinniemen Vesiensuojeluyhdistys Ry.

3 Tulokset

3.1 Kevään (3.5.) ojanäytteet

Pleikilänviikkiin laskevan ojan vesi oli hapanta. Kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat ojavedelle melko alhaisia. Antholminojan kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat ojavedelle alhaisia. Antholminojan veden sähkönjohtavuusarvo oli koholla, luultavasti koska ojaveteen oli näytteenottohetkellä sekoittuneena vähäinen määrä merivettä. Merivesi on päässyt virtaamaan ojaan merenpin-nan ollessa korkealla näytteenottoa edeltävänä aikana.

3.2 Keskikesän (12.7.) merialueen näytteet

Kumpelinaukon näytepisteessä (VESILIN1) pintaveden happipitoisuus oli normaali. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli erinomaisella ja kokonaistyppipitoisuus hyvällä tasolla vesialueiden ekologisessa luokittelussa käytettyihin raja-arvoihin nähden. Alusveden happipitoisuus oli orgaanisen aineksen hajoamisen johdosta voimakkaasti alentunut. Pohjasedimentistä purkautuva sisäinen kuormitus kohotti lievästi alusveden kokonaisfosforipitoisuutta.

Ulommassa Pleikilänviikin näytepisteessä (VESILIN6) sekä Topenginlahdella (VESILIN7) pintaveden happipitoisuudet olivat normaalit. Kumpelinaukon vesialueen pintaveden pitoisuuksiin verrattuna kokonaisfosforipitoisuudet olivat samansuuruiset ja kokonaistyppipitoisuudet lievästi korkeammat.

Sisemmässä Pleikilänviikin näytepisteessä (VESILIN2) happipitoisuus oli orgaanisen aineksen ha-joamisen johdosta lievästi alentunut. Ulompiin näytepisteisiin verrattuna kokonaisfosfori- ja koko-naistyppipitoisuudet olivat lievästi korkeammat. Näytepisteen kokonaisfosforipitoisuus oli kuitenkin erinomaisella ja kokonaistyppipitoisuus tyydyttävällä tasolla vesialueiden ekologisessa luokittelussa käytettyihin raja-arvoihin nähden.

Kastinaukon näytepisteessä (VESILIN5) happipitoisuus oli orgaanisen aineksen hajoamisen johdosta lievästi alentunut. Ulompiin näytepisteisiin verrattuna kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet olivat selvästi korkeammat. Pitoisuudet olivat tyydyttävällä tasolla vesialueiden ekologisessa luokittelussa käytettyihin raja-arvoihin nähden.

3.3 Syksyn ensimmäiset (19.9.) ojanäytteet

Antholminojassa Louknaistenaukon alapuolella (VESILIN8) sähkönjohtavuusarvo oli lähellä merive-delle tyypillisiä arvoja, mikä ilmentää veden näytteenottohetkellä olleen pääosin kulkeutunutta merivettä. Tämän vuoksi näyte ei kuvasta valuma-alueelta tulevan veden normaalia laatua.

Topenginlahden eteläpohjukkaan laskevassa ojassa (VESILIN9) kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet olivat ojavedelle kohtuullisen alhaisia. Sähkönjohtavuusarvo oli koholla, luultavasti koska ojaan on päässyt virtaamaan merivettä merenpinnan ollessa korkealla näytteenottoa edeltävänä aikana.

3.4 Syksyn toiset (26.11.) ojanäytteet

Antholminojassa Louknaistenaukon alapuolella (VESILIN8) kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet olivat ojavesien pitoisuuksiksi melko alhaisia. Sähkönjohtavuusarvo oli ojavesille tyypillinen. Lisäksi vesi oli hapanta.

Topenginlahden eteläpohjukkaan laskevassa ojassa (VESILIN9) kokonaisfosforipitoisuus oli korkea. Kokonaistyppi- ja kiintoainepitoisuudet olivat viljeltyjen alueiden ojavesille tyypillisiä. Veden pH oli happaman puolella. Sähkönjohtavuusarvo oli koholla, mikä viittaa ojavedessä olleen sekoittuneena vähäinen määrä merivettä aiemmin korkealla olleen merenpinnan johdosta.

4 Yhteenveto

4.1 Vesilinniemen alueen ojavedet

Vesilinniemen merialueelle pohjoispuolelta laskevien ojien (Antholminoja ja Pleikilänlahden pohjukkaan laskeva oja) ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat enimmäkseen ojavesille melko alhaisia. Poikkeuksena oli Antholminojan latvaosasta 19.9. otettu näyte, josta mitattiin muita pohjoispuolen ojien näytteitä korkeampi kokonaisfosforipitoisuus. Havaittu pitoisuus oli kuitenkin edel-leen ojavesille tyypillinen. Tulosten perusteella vedenpinnan ollessa korkealla merivesi pääsee uoman vähäisistä korkeuseroista johtuen kulkeutumaan pitkälle Antholminojaan. Sähkönjohtavuusarvojen perusteella kahdessa kolmesta Antholminojasta vuonna 2017 otetusta näytteestä ojavedessä oli sekoittuneena merivettä, runsaimmin 19.9.

Vain Topenginlahden pohjukkaan laskevasta ojasta 26.11. otetusta näytteestä mitattiin ravinnepi-toisuuksia, joita voi luonnehtia ojavesille melko korkeiksi tai korkeiksi. Kyseisen näytteen kokonaistyppipitoisuus oli melko korkea ja kokonaisfosforipitoisuus korkea. Samasta pisteestä 19.9. otetusta näytteestä mitattiin ojavesille alhaiset ravinnepitoisuudet.

Vesinäytteiden tutkimustulokset yhdistettynä karttatarkasteluun viittaavat, että Topenginlahteen laskevassa ojassa vedenlaatu luultavasti on vaihtelevampi kuin Vesilinniemen vesialueen pohjoisosiin laskevissa ojissa. Topenginlahteen laskeva oja luultavasti myös on alttiimpi valuntatilanteista johtuville ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien kohoamisille. Tutkimustulosten perusteella ei kuiten-kaan ole mahdollista muodostaa täysin luotettavaa kuvaa ojien yleisestä vedenlaadusta johtuen vesinäytteiden vähäisestä määrästä suhteessa ojavesissä normaalisti esiintyvään laadunvaihteluun sekä myös näytteenottoaikoina havaitusta meriveden sekoittumisesta ojaveteen.

4.2 Vesilinniemen ympäristön merialue

Merialueella vedenlaatu vaihteli 12.7. happi- ja ravinnepitoisuuksien osalta lahtialueiden eriytyneisyyden ja siitä riippuvien veden vaihtumismahdollisuuksien mukaisesti. Kastinaukon vesialue oli eriytynein, mikä oli selvästi havaittavissa korkeampina ravinnepitoisuuksina. Pleikilänviikin ulko-osissa sekä Topenginlahdella vedenvaihtuvuus on hyvä ja vedenlaatu oli lähellä Kumpelinaukon pintaveden laatua. Pleikilänviikin sisäosissa vedenlaatu oli lievästi huonompi kuin Kumpelinaukon pintavedessä, mutta ravinnepitoisuuksien osalta parempi kuin Kastinaukon vesialueella.

LOUNAIS-SUOMEN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY
Joni Holmroos 
toiminnanjohtaja

Matti Jantunen
projektityöntekijä

LIITTEET (klikkaa isommaksi)
1) Havaintopaikkakartta
2) Analyysituloskooste